Eilen oltiin pitkästä aikaa Jasminin ja Biancan kanssa Nuuksiossa. Varsinainen laiskaretki, kun kerrankin oli eväät mukana - nakkeja, lihapullia, keksiä, karkkia - ja vietettiin pitkä tovi nuotiopaikalla. Vinha otti asiakseen haukkua muutaman kerran aina, kun joku kulki ohi. Itse en ollut jaksanut edes kameraa ottaa, mutta onneksi Jasmin the superkuvaaja oli paikalla. Tässä pari upeaa taideteosta (pieni kiitos myös malleille!).

(c) Jasmin Ahonen, kiitos!

Kotimatkalla koirat, jotka olivat sentään saaneet juosta koko viikonlopun vapaana Hangossa, vetivät edelleen, mutta vähemmän kuin lenkin alussa. Kun kaivelin kännykkää repusta ajatuksenani soittaa äidille, koirat kiskaisivat yhtäkkiä ojaa kohti. Se oli sitten tyylikäs kaatuminen asfaltille, mut jalat naarmuilla ja kipeät. Mutta tekevälle sattuu. Tänään suuntaan juhannusta viettämään Hankoon jälleen, eli HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Koirat karkasivat, jälleen. Itse en (taaskaan..) ollut paikalla tosin, mutta ei se muuta asioita. Joku ihana poika oli ne sitten  Veikkolan keskustasta ottanut kiinni. Joka tapauksessa karmeilta haisivat ja likaisiakin olivat.

Seuraavana päivänä eli eilen, sunnuntaina oli sitten mätsäri Veikkolassa. Ei me oltu lähdössä sinne palkintoja hakemaan, joten kutsuin pelastavan enkelin Inkan meille ja päätettiin pestä koirat - oli muuten ensimmäinen kerta, kun pesen koirani shampoolla. En edes tiedä, mistä se koirashampoo on mulle ilmestynyt, mutta enivei. Kivasti saatiin ruskeaa vettä varsinkin molempien hännistä ja kai ne sitten puhtaitakin olivat pesun jälkeen.

Mätsäriin olin onnistunut houkuttelemaan muutaman tutun, joista Jasminin kaikki jo blogin kautta tietävätkin. Jasminista ei meille ole vastusta mätsäreissä, sillä Jasmin painii aivan eri sarjassa - hän ja Wanda voittavat joka tapauksessa ;) Tällä kertaa tapahtui kuitenkin jotain erikoista. Inka esitti Rinjaa, joka oli joutunut Wandan pariksi. Molemmat koirat esiintyivät todella edukseen, mutta kaikkien hämmennykseksi punainen nauha ojennettiin Inkan käteen. No, selvisihän se syykin: Wanda oli kuulemma ollut liian maskuliininen, muuten selkeä voittaja. Kyllähän se meitä nauratti ja ihmetytti, mutta leikkiähän tämä vain on.

Pian olikin jo mun ja Vinhan vuoro mennä kehään. Vinha ei näyttänyt parastaan, sillä se meni ihan hämilleen edellä juoksevasta koirasta ja yritti lähinnä päästä sen luokse sekä seistessä että juostessa. Silti meille ojennettiin punainen nauha ja jos Rinjan kohdalla olin ollut hämmästynyt, nyt olin kyllä äimistynyt :D Mutta en sentään valittamaan ruvennut. Molemmat koirat saivat myös paperilapun, jossa oli ympröintiarvostelu. Rinjan kohdalla kaikki erinomaista, Vinhan kohdalla kaikki paitsi esittäminen (köh) erinomaista, esittäminen hyvä.

Yritin samalla säntäillä joka paikkaan ja kuvailla, sillä minua oli pyydetty siihen Vekorasta, joka siis järjesti tapahtuman. Vaikka sää oli sateinen ja harmaa, sain ihan hyviä kuvia. Onneksi oli apureitakin; Joonas kuvasi myös omalla kamerallaan ja Inka, Jami, Meeri ja Jasmin auttelivat koirien kanssa. Kiitos!

Onnittelut myös muutamalle tutulle hienoista suorituksista. Essi ja Napsu olivat sekarotuisten kolmansia ja Inka esitti Jamin koiran Mokan, sijoittuen peräti kahdessa luokassa - ns. junior handlerissa sekä veteraaneissa.

Sinisten kehässä Wanda yllättäen sijoittui ensimmäiseksi enkä jaksanut edes hämmästellä. Olipahan kivaa seurattavaa best in showssa kun oli joku jonka puolesta jännittää. Punaisten kehässä Inka esitti Rinjaa ja minä Vinhaa ja ilokseni huomasin, että vaikka minut ja Vinha häädettiin kehästä, Inka jäi sinne Rinjan kanssa ja sijoittui punaisten neljänneksi. Olin ihan varma, että punaisissa se ei voisi sijoittua. Toisaalta nyt kun katson, niin jokaisessa mätsärissä, jossa  Rinja on saanut punaisen se on myös sijoittunut neljänneksi. Tämä oli siis kolmas kerta (toden sanoo).

Kehien jälkeen koirat olivat ihanan rauhallisia ja yhteiskuntakelpoisia eikä tarvinnut hävetä yhtään. Se mätsäreissä on ihanaa - ensin koirat ovat aivan sekaisin, mutta sitten ne rauhoittuvat ja ovat ihan eri koiria. Hyvä mieli siis tulee vaikkei sijoittuisikaan.

Best in showssa Jasmin ja Wanda loistivat jälleen ja tulos oli lopulta BIS3! Olihan siitä voittajasta sitten pakko räpsiä kuvia ja kuvia ja kuvia... Joka tapauksessa itsellä oli tosi kivaa, vaikka siinä kelissä jäätyikin. Hirmuisesti onnea vielä Jasminille ja Wandalle!

Kuvia tulikin sitten otettua muutama... Laitoin sekä Joonaksen että minun kamerastani kuvat koneelle ja karsinnankin jälkeen niitä oli vielä yli 500... No, ainakin ihmisillä on varaa valita, jos esimerkiksi Vekoran lehteen laittavat. Tässä siis kuvat.

Oltiin lauantaina Nuuksiossa ystäväni Jasminin ja hänen koiransa, Owczarek podhalanski-narttu Biancan (pakkohuomio: En koskaan opi kirjoittamaan tuon rodun nimeä) kanssa. Oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa ja vietettiin mukava päivä, vaikkakin sää oli jopa liian kuuma (17'C!) ja omat koirani käyttäytyivät tavalliseen tapaansa tai ehkä jopa sitäkin huonommin. Eli vetivät koko matkan.

Välillä pysähdyttiin kuvailemaan koiria, ja niin pysähtyivät muutkin ihmiset. Metsän keskeltä ilmestyi nimittäin lauma (ei japanilaisia, vaikka kuvausmeininki vastaava olikin ;)) turisteja, jotka kiskoivat kamerat esiin ja ottivat sumeilematta, sen enempää kyselemättä meistä ja koirista kuvia. Ihastelivat kyllä koiria kovasti, varsinkin kun viimeksi mainitut olivat todella uteliaita ja katselivat suoraan turistien kameroihin kallion päällä ylväästi seistessään. Mun ja Jasminin suosikki olikin viimeisenä tullut mies, joka kysyi ensiksi "Can I photograph your dogs?", sitten kuvaili ja ihasteli samalla ja lopuksi vielä kiitti. Niin sitä pitää!

Mutta mitä matkaan tulee, Korpinkierros oli 7km ja muutaman kerran käveltiin jopa harhaan. Sitä ennen oltiin kävelty kilometri tai pari "lähtöpaikalle" ja kävelylenkin päätyttyä lähdettiin vielä Jasmi nille, jonne matkaa Nuuksiosta n. 5km. Kyllähän ne mun koirat vetivät alkumatkasta huomattavasti enemmän, mutta hämmentävää silti, että joko niitä ei saa väsyneiksi millään tai sitten ne vetävät vaikka olisivatkin uupuneita. Alkaa keinot olla lopussa, kun pysähteleminen, nuhteleminen, (huutaminen..), mikään ei tunnu auttavan.

Ja Jasminilla koirat saivat hetken juosta pihalla vapaina, mutta se osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi kun ne äkkäsivät kanitarhan. Vaikka alue oli aidattu ja aitauksen sisällä oli talo/koppi, jossa kanit piileksivät näkymättömissä, koirat innostuivat silti. Ne alkoivat kiertää aitausta ja Rinja jopa kiipesi miltei portin yli, mutta onneksi harvinaisen äkäinen omistaja ehti riuhtaista sen alas. Se on se iki-ihana riistavietti.

Mutta täällä kuvia Nuuksiosta. Valitettavasti turisteja en tajunnut kuvata, olisi varmaan pitänyt :D

Onko ihanampaa? Mun pitäisi olla siperianhuskyn omistaja, mutta talven sijasta nautin siitä, kun lumi vihdoin sulaa ja ulkona on ainakin + 10 ' C. Ja näin siis on ollut jo useamman päivän ajan. Se on se kevät!

Eilen otettiin isän kanssa koirista kuvia. En osaa enää käyttää kameraani, kun sen kuvattavuus ei ole paras mahdollinen (=auringonpaisteessa kuvat ovat yleensä aika hyviä ja tarkkoja, muulloin surkeita), joten kuvat ovat todella ylivalottuneita, mutta ei anneta sen häiritä. Nyt sitä voisi tehdä uutta ulkoasuakin koirille, päivittää vähän kesäisempään vihdoin. Eihän tuo ole vasta kuin yli vuoden ollut :'D

Ja mitäs tänään? Ystävän ja koirien kanssa hölkkä/kävelylenkillä. Päädyttiin lopulta n. 7 km lenkille ihanaan keväiseen metsä- ja järvimaisemaan. Tuntuu, että tämä n. joka toisen päivän kuntoilu on alkanut tuottaa tulostakin, koska jalat eivät olleet lenkin jälkeen kipeät eivätkä ole vieläkään - vaikka venyttely jäi vähemmälle. Lenkillä nähtiin laulujoutsenia ja ohitettiin muutamia koiria ja ihmisiä - kaikki paitsi viimeinen sujuivat loistavasti. Mutta ei enempää jaarittelua vaan siirrytään kuviin. Mun ja koirien yhteiskuva sekä seisotuskuvat ovat (c) Mika Orko, loput omaottamia.

Rinja hieman yli 3 vuotta (Ja seisotuskuvissahan se ei koskaan jaksa olla ryhdikäs tai pitää korvia ylhäällä...)

Vinha hieman alle 2 vuotta

Ja mun ja koirien yhteiskuva ei tietenkään suostunut latautumaan, I love vuodatus.net! Muttah, nyt meikä lähtee nukkumaan/opettelemaan ranskaa. Ihanaa kevättä kaikille jotka jostain syystä tänne eksyvät ja toivottavasti säät pysyvät tämmöisinä ihanina.

Synttärisankarin kaunis hymy

Tänään Rinja siis täyttää kolme vuotta. Kylläpäs aika on mennyt nopeasti! Joka tapauksessa synttärionnittelut Rinjan sisaruksille!

Yritin sitten poikaystävän kameralla ottaa vähän kuvia synttärisankarista, mutta Rinja näytti lähinnä vanhalta ja raihnaalta. Niin se kai menee, että ikä ei tule yksin. Kummasti se vaan piristyy tuon nuoremman seurassa. Mutta sain muutaman melkein onnistuneenkin kuvan, vaikka kameraa en oikein edelleenkään hallitse ja siksi automaatilla vain kuvailin.

Ja Vinha oli sitten sitä mieltä, että senkin on pakko päästä pihalle kerta Rinjakin pääsi. Siispä menin Vinhaakin  vähän kuvailemaan. Siinä kyllä havaitsi koirien täysin risteävät luonteet: Rinja löntysti, hihna pysyi löysällä ja aina kun pysähdyin, pysähtyi Rinjakin täysin rauhallisena. Vinha sen sijaan oli koko ajan menossa ja hihna niin kireällä kuin suinkin mahdollista. Ei pysähtynyt hetkeksikään aloilleen, joten kuvaus oli vähän mitä oli.. On se vaan kumma, että silloin kun ei ole kameraa, koirat kyllä seisahtuvat uljaina tuijottamaan horisonttia.. Vaan nyt Vinha ei lainkaan tajunnut, mitä hommasin. Välillä se tuli kylkeen kiinni kerjäämään rapsutuksia ja sitten taas niin kauas kuin pääsee.

Ja siinä sitten, en vieläkään tajua miten, Vinhan panta aukesi. Se ei pujottanut päätään läpi eikä panta hajonnut vaan tosiaan aivan yksinkertaisesti aukesi. Oltiin siinä sitten hetki ihan hämmentyneitä molemmat ja sitten tajusin maanitella Vinhaa luokseni. En vahingossakaan käyttänyt sanaa tänne, sillä jostain syystä kun Vinhalle sanoo tänne, se ei suinkaan tule luokse vaan lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. No, Vinha vain katsoi minua ja päätin sitten juosta pikavauhtia metelöiden ovelle. Vinha seurasi puoleenväliin matkaa ja pysähtyi sitten pohtimaan - ja tietenkin pinkaisi vastakkaiseen suuntaan. Siinä sitten hain luun houkuttimeksi ja lähdin koiraa metsästämään, mutta ei sitä missään näkynyt. Ehdin jo pelätä, että Vinha oli suunnannut taas vuohien luokse. Mutta ei, isä ajoi pakettiautolla pihaan ja miltein liiskasi oman koiransa, kun Vinha ampaisi takaisin meidän pihalle tunnistaessaan auton. Näin se sitten saatiin kiinni, mutta mulla on paha aavistus, etten ikinä saa sitä pysymään vapaana :( 

Miksi se on niin, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen? Täyden kympin esimerkki on tämä päivä: Lähdettiin äidin kanssa kokoukseen ja huudettiin vielä pikkuveljelle ja tämän kavereille alakertaan, että katsokaakin että ovet on koko ajan lukossa ja jos joku lähtee niin lukitsee oven etteivät koirat karkaa. Ja kuinkas sitten kävikään.

Äidille soittaa kokouksen aikana tuttavamme, joka uskoo meidän koiran juoksevan vapaana. Silloin tietenkin piti soittaa pikkuveljelle, mutta kännykkään ei vauvautunut vastaamaan, mikä ei toisaalta ole harvinaista. Ja sitten kotinumeroon, mutta ei silloinkaan vastausta. Siinä sitten kokoustimme ja multa ja äidiltä meni suurin osa asioista ohi kun oltiin niin hermona. Noin puolen tunnin kuluttua pikkuveli sitten soitti ja hämmentyi, kun olinkin tilanteen tasalla. Kumpikaan koira ei kuitenkaan ollut vielä silloin tullut kotiin vaikka veli oli monen kilometrin säteellä niitä huudellut.

Ensimmäisestä puhelusta meni 1,5h kun veli soitti ja kertoi molempien koirien kotiutuneen. Rinja oli tullut aivan itsekseen, Vinhan sen sijaan oli tuonut eräs puolituttu. Kuulemma olivat molemmat koirat olleet vuohien (missä on vuohia?...) kimpussa ja Vinha jopa purrut/näykkäissyt (itse en jälkeä nähnyt kun en kotona ollut, mutta kuulemani mukaan mies sitä esitteli) kun mies oli koiraa yrittänyt ottaa kiinni!

Ja nyt sitten todella sekavissa tunnelmissa. Yritetään saada selville missä mies asui, että osataan mennä puhumaan asiat selviksi, pyytelemään anteeksi ja muutenkin selvittämään tämän jutun. En yhtään tiedä mitä ajatella, koska vaikka Vinha ärhenteleekin Rinjalle, ei siitä todellakaan voisi uskoa mitään aggressiiviseen viittaavaa, ei ainakaan ihmistä kohtaan.

Ja näin sitten otettiin sujuvasti takapakkia, juuri kun kuvittelin että koiranomistajan elämä on helppoa ja mukavaa ja saattaisin jopa selvitä siitä.

Mä niin varastan poikaystävän Canon-kameran.. Kattokaa tota salamakuvan väriä ja laatua, automaatilla!

Sunnuntaina isäni oli saunassa, äiti tekemässä töitään ja itse katsoin alakerrassa elokuvaa. Koirat olivat pienen hetken yksin yläkerrassa, kuten ne usein  ovat. Makailevat tyytyväisinä sohvilla... Vaan ei tänään...

Mitään ei ollut enää tehtävissä, kaukosäädin oli aivan hajalla. Pattereita ei Vinha sentään syönyt ja kumiset näppäimet kuten paksut kuoretkin olivat jäljellä, jälkimmäiset vain palasina. Onneksi ei käynyt mitään, mutta kyllähän se aina harmittaa kun koira paljastuu tihulaiseksi. Isä tosin pyysi etsimään asiasta valoisia puolia, ja onhan niitä yksi - Vanhempien kunto kohenee kun kanavaa vaihtaakseen on noustava ylös sängyltä, tai kenties mikä vielä parempaa, isä vihdoin lopettaa loputtoman kanavasurffauksensa. Se riiviöstä.

Mitä pelkuriin, Rinjaan tulee, löysi poikaystäväni pikkuveljeni huoneesta kaasunaamarin. Rinja ei pitänyt kyseisestä möröstä, vaan päätti pitää haukkukonsertin ja juosta pakoon kun yritimme sille selittää että mistä on kyse. Siinä vierähtikin sitten tunti kun opetettiin Rinjalle, ettei se naamari tee mitään pahaa, ei lattialla eikä myöskään silloin, kun se on jonkun päässä.

Ensin piti taistella kaasunaamaria vastaan...

..Ja sitten varmistaa, ettei naamarimörkö tehnyt pahaa kaverille

We are the champions

Aivan, sanokaas muuta: Vihdoin päivitys! On ollut jo pidemmän aikaa hiljaista. Mainitsemisen arvoisia asioita ehkä löytyisi, mutta ei ole into riittänyt kirjoittaa, kun en ole edes koirista jaksanut innostua. Mutta se on takana päin, syytän talvea. Kaamosmasennushan on ihan mahdollinen, eikös?

Tällä viikolla selailin mätsärifoorumia, joka on muuten aivan superkätevä, kun siellä on koko Suomen mätsärit näkyvillä. Enivei, sieltä bongasin koirakerho Tassut ry:n laskiaismätsärin, joka tosin oli Salossa. Siellä ollaan aikaisemminkin mätsäreissä käyty, tosin sinistä nauhaa ilman sijoitusta nappailemassa. Lähdettiin sitten isän ja koirien kanssa, eikä mulla ollut minkäänlaisia odotuksia. Vinha on niin harvoin mätsäreissä ollut, että eihän se tajua mitä pitää tehdä...

Paikan päällä sitten koirat olivatkin aivan sekaisin. Onneksi oltiin tultu tuntia ennen kehien alkamista. Ehtivät siinä pikku hiljaa rauhoittua, tosin Vinha pysyi koko ajan hieman häiriintyneen oloisena. Jos joutui olemaan paikallaan, alkoi  vinkua, eikä myöskään keskittynyt mihinkään kahta sekuntia pidempään.

Sitten koitti Rinjan kehäesiintyminen. Meitä vastassa oli kuusivuotias saksanpaimenkoira, joka oli kehässä Rinjaa villimpi. Uskoin, että pitkästä aikaa saataisiin punainen, varsinkin kun Rinja seisoi patsaana, ravaaminenkin onnistui ilman juoksuun vaihtamista ja hampaatkin antoi katsoa, vaikka muuten oli hieman arka (kuten aina). Ja sieltä se punainen nauha sitten tuli ja minä liitelin koiran kanssa 3cm maanpinnan yläpuolella onnellisena.

Koiranvaihto, välissä oli vain yksi pari ja sitten Vinhan kanssa kehään. Se oli hieman hämääntynyt, mutta käyttäytyi paremmin kuin olisin uskonut. Seisoikin jopa paikallaan pahemmin vilkuilematta. Tuomaria sen sijaan arasteltiin, mutta hampaat sai katsoa ja häntäänkin koskea pienen neuvottelun jälkeen. Pakko sanoa, että oli aivan mahtava tuomari! Kalastan juuri tietoa hänen henkilöllisyydestään, sillä parempaa, iloisempaa, ystävällisempää ja rohkaisevampaa mätsärituomaria ei koskaan aikaisemmin ole vastaan tullut, ei läheskään tämän naisen veroista. Joka tapauksessa Vinha sitten juoksi  yllättävän hyvin, itse asiassa Rinjaa paremmin. Vinhalla oli parina upea, sekin Vinhaa selkeästi vanhempi, punainen irlanninsetteri ja ajattelin, että sininen tulisi. Eihän se haitannut, parempi vaan, niin pystyisin molemmat esittämään... Olin kuitenkin väärässä, sillä Vinhallekin napsahti punainen! Nyt oli omistajan vuoro olla hämmentynyt ja kävelin isän luokse suu auki nauhaa näyttäen.

Sitten koitti tauko, jonka aikana yritettiin pitää koirat rauhallisina ja odoteltiin punaisten kehän alkamista. Sovittiin, että isä esittää Vinhan ja minä Rinjan (joka oli se potentiaalisempi sijoittujaehdokas). Sitten päästiin punaisten kehään, elikkäs isojen kehä yhdistettiin toiseen kehään niin että saatiin kaikki n. 20 koirakkoa mahtumaan. Ensiksi juostiin pari kierrosta ympäri kahdessa erässä, Rinja toisessa ja Vinha toisessa. Rinja meni muuten hyvin, mutta edellä oleva koira oli meitä pienempi, joten koko ajan piti hidastella. Seisominen sillä on vahva, sillä me päästiinkin loistamaan. Vinha juoksi toisen "joukkueen" etunenässä ja meni todella hyvin. Se ravaa kauniimmin kuin Rinja. Sen sijaan seisominen ei mennyt yhtä mallikkaasti, kun ei Vinha ole tottunut siihen että isä sen esittää eikä isä ole koiran esittämisellä pahemmin vaivannut päätään :D

Lopulta mut ja Rinja valkattiin kuuden parhaan joukkoon. Tajusin, että vain neljä sijoitettaisiin. Ei mennyt kovinkaan kauaa kun tuomari sanoi, että Rinja oli neljäs. Olin tosi tyytyväinen suoritukseen, onhan se PUN4 aikamoinen harppaus verrattuna siihen ainaiseen siniseen, jota me ollaan saatu nyt 11 kertaa peräkkäin, suurin osa vielä ilman sijoittumista. Ja Vinha siis PUN, ei sijoitusta, mutta olen siitä niiiiiiin ylpeä silti :) 

Mutta tämä oli kyllä paras mätsäri, jossa olen koskaan ollut. Ihana ilma, kiva paikka, puffetissa hyvää laskiaispullaa ja makkaraa ja mikä parasta: toimivat järjestelyt ja loistavat tuomarit. Kiitos Tassut ry:lle!

Inka & todella pidättyväinen (...) Rinja kehän laidalla

Helatorstaina suunnattiin koirien, ystäväni ja kuskaaja-isäni kanssa Masalaan mätsäriin. Sää todellakin suosi ja minä paahduin takissani. Paikan päällä valmistauduttiin kehään harjailemalla Vinhaa kaljuksi. Huomattiin myös, että Jasmin ja The Varma Voittaja Wanda olivat myös kisassa mukana, samassa luokassa Rinjan kanssa.

Inka handlasi Rinjan jälleen kerran, kiitos! Koira käyttäytyi tavalliseen tapaansa - seisoi patsaana (okei, muutaman kerran istahti), juoksi rauhallisesti, muttei kovin pitkällä askeleella. Rinjan ongelma on edelleen se hetki, jona tuomari tulee katsomaan. Koira painaa päänsä alas ja on todella pidättyväinen, oikeastaan arka. Siitähän sitä rokotettiinkin ja Rinjalle tuli sininen (ei mikään yllätys).

Vinha sen sijaan oli aivan sekaisin koiramäärästä ennen kehää, mutta kehässä käyttäytyi taas ihanasti. Alussa seisominen tuotti vaikeuksia, koska viereisessä kehässä koirat juoksivat ympäri, mutta rauhoittui nopeasti ja seisoi näyttävästi kuin patsas. Parimme käyttäytyi hyvin (ja kuvista päätellen seisoikin kuin patsas, varsinkin verrattuna Vinhaan, joka vilkuili toiseen kehään) eikä ollutkaan mikään yllätys, että meille ojennettiin sininen nauha. Vinha oli tehnyt tuomarin käsittelyssä saman tempun, kuin Rinja - näytti hampaat jotenkuten arastellen ja kun tuomari kokeili turkkia takajaloista, Vinhalla meni häntä koipien väliin ja se laskeutui alemmas. Noo, siitähän se tuomari huomautti sinistä nauhaa ojentaessaan, mutta sanoi, että molemmilla (Vinhalla ja sen parilla) liikkuminen on erittäin hyvää. Samaa mieltä olen, Vinha liikkuu paremmin kuin Rinja. Nyt kun saisi sen arkuuden vielä pois.

Sinisten kehissä molemmat koirat käyttäytyivät hyvin, Rinjaa en ehtinyt silmä kovana seurata loppuun asti, sillä piti rientää omaan kehään. Rinja ei kuitenkaan sijoittunut, mikä ei tosin tullut yllätyksenä. Mulla ja Vinhalla juokseminen isossa porukassa tuotti vaikeuksia, sillä ryhmä jaettiin kahteen osaan ja jäätiin ensimmäisen osan hännille - juostiin nopeammin kuin edellä menevät koirat, mutta kun ohittaa ei voinut, oli vaikeuksia. Oon kuitenkin supertyytyväinen Vinhaan, joka myös seisoi kuin patsas. Eipä me siitä n. 15 koiran joukosta sijoituttu, mutta eipä haittaa. Voittajia ollaan silti.

Jasmin ja Wanda sen sijaan sijoittuivat punaisissa, kuten meidän koko porukka osasi uumoilla. Tällä kertaa sijoitus oli PUN3.

Bongattiin myös minun ja Inkan tuttuni Nelli koiransa Nellyn (aivan :'D) kanssa. Tämä pari voitti monirotuisten punaisten kehässä, mutta ei enää sijoittunut Best In Showssa. Onnittelut silti hienosta suorituksesta!

Nellit BIS-kehässä

Päivän kruunasi nakkirata. Oltiin aikaisemmin Rinjan kanssa osallistuttu ja saatu makeat naurut - Se sipsutti lankulle ja maisteli hitaasti jokaista nakkia kerrallaan (tarkoitushan on syödä nakit niin nopeasti kuin ehtii). Tänä vuonna laitettiin kaikki toivo ahmatti-Vinhaan, mutta kuinkas sitten kävikään? Vinha juoksee nakkien luokse ja ottaa jokaisen kerrallaan suuhun - vain todetakseen "hyi, pahaa", tiputtaakseen sen maahan ja maistaakseen toista. Minä nauroin, Inka ja isäni nauroivat, ajanottaja nauroi ja katselijat nauroivat katketakseen. Näin meillä.

Kuvia (enimmäkseen Rinjasta, Vinhasta, Wandasta ja Nellistä) täällä

BIS1

Veikkolan mätsärissä (18.4.) oltiin melkein koko perheen voimin - siis minä, äitini, isäni, Rinja ja Vinha. Annoin ystäväni Inkan hoitaa Rinjan esittämisen kokonaan, sillä hän on taitava handleri ja käsitellyt Rinjaa aikaisemminkin kehässä :) 

Mun oli tarkoitus myös kuvata tapahtumaa. Lähinnä otin yleiskuvia ja jäin vielä kuvailemaan BIS-kehän. Sitä ennen pyörähdin kuitenkin Vinhan kanssa kehässä. Meille tuli pentuluokassa sininen, eikä yllätyskään. Vinha arasteli tuomaria ja juokseminenkin sujui miten kuten. Sen sijaan seisomisessa se alkaa kohta olla yhtä patsasmainen kuin Rinja. Siitä sen sijaan hämmästyin, kuinka rauhallisesti Vinha seisoi, vaikka sinisten kehä oli täynnä pentuja. Juokseminen oli miltei mahdotonta, koska muut pennut olivat huomattavasti meitä hitaampia, mutta silti Vinha ei alkanut kenkkuilemaan. Mun yllätyksekseni meidät palkittiinkin, tosin SIN4, mutta jotkut jäivät ilman sijoitustakin, joten olen todella tyytyväinen :) Tuomarikin totesi, että loistavahan tästä tulee, kun saa vain lisää harjoitusta.

Rinja sen sijaan ei jaksanut keskittyä ihan niin hyvin kuin yleensä (seisoessa istahti aina, kun tuomari katsoi :'D), joten tuloksena oli sininen eikä sijoitusta. Tyytyväinen mä silti olen, koska hyvinhän se käyttäytyi - sitä paitsi isojen aikuisten sinisissä oli monta koiraa, jotka lähes kaikki käyttäytyivät upeasti. Hyvänä esimerkkinä ystäväni Jasmin, joka tuli paikalle alaskanmalamuuttinsa Wandan kanssa. Tämän koirakon lopullinen suoritus isoissa aikuisissa oli (Jasminin hämmästykseksi ja minun ilokseni) PUN1 !! Todella upeasti Wanda käyttäytyikin ja kamera räpsyi. BIS-kehässä se ei enää sijoittunut, mutta toisaalta kaikki BIS-koirat olivat upeita ilmestyksiä täydellisine askelluksineen ja patsasseisontoineen.

Näihin tunnelmiin. Kuvaaminen meni vähän mitenkuten, mutta onneksi ilma suosi ja koiratkin käyttäytyivät suht koht nätisti. Syksyllä uudelleen!

Kuvasatoa näkee täältä. Onnittelut vielä Jasminille ja Wandalle sekä kaikille muille suorituksiinsa tyytyväisille!