Inka & todella pidättyväinen (...) Rinja kehän laidalla

Helatorstaina suunnattiin koirien, ystäväni ja kuskaaja-isäni kanssa Masalaan mätsäriin. Sää todellakin suosi ja minä paahduin takissani. Paikan päällä valmistauduttiin kehään harjailemalla Vinhaa kaljuksi. Huomattiin myös, että Jasmin ja The Varma Voittaja Wanda olivat myös kisassa mukana, samassa luokassa Rinjan kanssa.

Inka handlasi Rinjan jälleen kerran, kiitos! Koira käyttäytyi tavalliseen tapaansa - seisoi patsaana (okei, muutaman kerran istahti), juoksi rauhallisesti, muttei kovin pitkällä askeleella. Rinjan ongelma on edelleen se hetki, jona tuomari tulee katsomaan. Koira painaa päänsä alas ja on todella pidättyväinen, oikeastaan arka. Siitähän sitä rokotettiinkin ja Rinjalle tuli sininen (ei mikään yllätys).

Vinha sen sijaan oli aivan sekaisin koiramäärästä ennen kehää, mutta kehässä käyttäytyi taas ihanasti. Alussa seisominen tuotti vaikeuksia, koska viereisessä kehässä koirat juoksivat ympäri, mutta rauhoittui nopeasti ja seisoi näyttävästi kuin patsas. Parimme käyttäytyi hyvin (ja kuvista päätellen seisoikin kuin patsas, varsinkin verrattuna Vinhaan, joka vilkuili toiseen kehään) eikä ollutkaan mikään yllätys, että meille ojennettiin sininen nauha. Vinha oli tehnyt tuomarin käsittelyssä saman tempun, kuin Rinja - näytti hampaat jotenkuten arastellen ja kun tuomari kokeili turkkia takajaloista, Vinhalla meni häntä koipien väliin ja se laskeutui alemmas. Noo, siitähän se tuomari huomautti sinistä nauhaa ojentaessaan, mutta sanoi, että molemmilla (Vinhalla ja sen parilla) liikkuminen on erittäin hyvää. Samaa mieltä olen, Vinha liikkuu paremmin kuin Rinja. Nyt kun saisi sen arkuuden vielä pois.

Sinisten kehissä molemmat koirat käyttäytyivät hyvin, Rinjaa en ehtinyt silmä kovana seurata loppuun asti, sillä piti rientää omaan kehään. Rinja ei kuitenkaan sijoittunut, mikä ei tosin tullut yllätyksenä. Mulla ja Vinhalla juokseminen isossa porukassa tuotti vaikeuksia, sillä ryhmä jaettiin kahteen osaan ja jäätiin ensimmäisen osan hännille - juostiin nopeammin kuin edellä menevät koirat, mutta kun ohittaa ei voinut, oli vaikeuksia. Oon kuitenkin supertyytyväinen Vinhaan, joka myös seisoi kuin patsas. Eipä me siitä n. 15 koiran joukosta sijoituttu, mutta eipä haittaa. Voittajia ollaan silti.

Jasmin ja Wanda sen sijaan sijoittuivat punaisissa, kuten meidän koko porukka osasi uumoilla. Tällä kertaa sijoitus oli PUN3.

Bongattiin myös minun ja Inkan tuttuni Nelli koiransa Nellyn (aivan :'D) kanssa. Tämä pari voitti monirotuisten punaisten kehässä, mutta ei enää sijoittunut Best In Showssa. Onnittelut silti hienosta suorituksesta!

Nellit BIS-kehässä

Päivän kruunasi nakkirata. Oltiin aikaisemmin Rinjan kanssa osallistuttu ja saatu makeat naurut - Se sipsutti lankulle ja maisteli hitaasti jokaista nakkia kerrallaan (tarkoitushan on syödä nakit niin nopeasti kuin ehtii). Tänä vuonna laitettiin kaikki toivo ahmatti-Vinhaan, mutta kuinkas sitten kävikään? Vinha juoksee nakkien luokse ja ottaa jokaisen kerrallaan suuhun - vain todetakseen "hyi, pahaa", tiputtaakseen sen maahan ja maistaakseen toista. Minä nauroin, Inka ja isäni nauroivat, ajanottaja nauroi ja katselijat nauroivat katketakseen. Näin meillä.

Kuvia (enimmäkseen Rinjasta, Vinhasta, Wandasta ja Nellistä) täällä

BIS1

Veikkolan mätsärissä (18.4.) oltiin melkein koko perheen voimin - siis minä, äitini, isäni, Rinja ja Vinha. Annoin ystäväni Inkan hoitaa Rinjan esittämisen kokonaan, sillä hän on taitava handleri ja käsitellyt Rinjaa aikaisemminkin kehässä :) 

Mun oli tarkoitus myös kuvata tapahtumaa. Lähinnä otin yleiskuvia ja jäin vielä kuvailemaan BIS-kehän. Sitä ennen pyörähdin kuitenkin Vinhan kanssa kehässä. Meille tuli pentuluokassa sininen, eikä yllätyskään. Vinha arasteli tuomaria ja juokseminenkin sujui miten kuten. Sen sijaan seisomisessa se alkaa kohta olla yhtä patsasmainen kuin Rinja. Siitä sen sijaan hämmästyin, kuinka rauhallisesti Vinha seisoi, vaikka sinisten kehä oli täynnä pentuja. Juokseminen oli miltei mahdotonta, koska muut pennut olivat huomattavasti meitä hitaampia, mutta silti Vinha ei alkanut kenkkuilemaan. Mun yllätyksekseni meidät palkittiinkin, tosin SIN4, mutta jotkut jäivät ilman sijoitustakin, joten olen todella tyytyväinen :) Tuomarikin totesi, että loistavahan tästä tulee, kun saa vain lisää harjoitusta.

Rinja sen sijaan ei jaksanut keskittyä ihan niin hyvin kuin yleensä (seisoessa istahti aina, kun tuomari katsoi :'D), joten tuloksena oli sininen eikä sijoitusta. Tyytyväinen mä silti olen, koska hyvinhän se käyttäytyi - sitä paitsi isojen aikuisten sinisissä oli monta koiraa, jotka lähes kaikki käyttäytyivät upeasti. Hyvänä esimerkkinä ystäväni Jasmin, joka tuli paikalle alaskanmalamuuttinsa Wandan kanssa. Tämän koirakon lopullinen suoritus isoissa aikuisissa oli (Jasminin hämmästykseksi ja minun ilokseni) PUN1 !! Todella upeasti Wanda käyttäytyikin ja kamera räpsyi. BIS-kehässä se ei enää sijoittunut, mutta toisaalta kaikki BIS-koirat olivat upeita ilmestyksiä täydellisine askelluksineen ja patsasseisontoineen.

Näihin tunnelmiin. Kuvaaminen meni vähän mitenkuten, mutta onneksi ilma suosi ja koiratkin käyttäytyivät suht koht nätisti. Syksyllä uudelleen!

Kuvasatoa näkee täältä. Onnittelut vielä Jasminille ja Wandalle sekä kaikille muille suorituksiinsa tyytyväisille!

Koska Romakkaniemet lähtivät jo ennen pentujen syntymää sovitulle Lapin reissulle, tarvitsivat he jonkun pentuja hoitamaan. Sen verran kun kykenin, eli keskiviikosta lauantaihin asuin siis heidän talossaan ja kävin kouluakin sieltä käsin. Oli ihanaa saada hetken lomautus Rinjasta ja Vinhasta ja vaihtaa ne 5viikkoisiin rääpäleisiin - kotiin tullessa sitä osasi taas arvostaa noita 'aikuisia' koiria..

Kaikki sujui hyvin. Pennut olivat totta kai aivan liian suloisia! Herätys oli joka aamu kello kuusi, kun pennut olivat yön yli ladanneet pattereita ja olivat valmiina toimintaan. Kuvailin niitä ulkona myös ystäväni Inkan kanssa.

Outo ajatus, että kohta ne eivät enää asu Paulalla.. Tai mahdollisesti yksi niistä asuu, mutta kuitenkin. Äitini ihastui harmaaseen narttupentuun, mutta mä en kyllä todellakaan ole ottamassa tähän saumaan kolmatta koiraa, varsinkaan mittelspitziä, vaikka ne niin ihania ovatkin. Mun koirien pitää olla kuitenkin  koiran kokoisia :) 

Enemmän kuvia Lumen pennuista näet täältä. Turha varmaan todeta, että näissä pentukuumeen riski on todella suuri...

Minä, Rinja, Vinha ja ystäväni Taru lähdimme Nummelaan mätsäriin aamulla. Vinha ilmoitettiin pentuluokkaan, Rinja isoihin aikuisiin.

Tällä kertaa mätsäri ei mennyt lähellekään suunnitelmien mukaisesti, mutta onneksi sää sentään suosi. Kun kaikkia pentuja kuulutettiin yleiskatsaukseen kehään, odotin että aikuisten pari vaihtuisi seuraavaan, siis Rinjaan. Säntäsin vaihtamaan hihnaan Vinhan ja juoksin pentukehään, kera väärän numerolapun tietenkin. Sillä aikaa Taru joutui selittämään isojen koirien kehäsihteerille, että Rinjan esittäjä oli nyt toisessa kehässä. Onneksi kehäsihteeri suostui siirtämään Rinjan seuraavaan pariin.

Mä yritin esittää Vinhaa parhaani mukaan todella ahtaassa kehässä, mutta se oli sekaisin mun riehumisesta, eikä tietenkään käyttäytynyt. Pentujen yleiskatsaus kesti ehkä minuutin, jonka jälkeen pentuja alettiin kuuluttaa yksi kerrallaan kehään. Sitä mä en enää tiennyt, koska juoksin esittämään Rinjaa.

Rinja esiintyi tavalliseen tapaansa hyvin. Seisoi paikallaan kuin patsas ja arasteli tuomaria vain aivan vähän. Sen sijaan ravaaminen siltä ei onnistunut lainkaan, vaan se alkoi hyppiä vasten. Todella omituista, koska se ei ole tehnyt niin sitten pentuaikojen. No, Rinja saattoi aistia mun stressin ja teki ton tempun siksi, en tiedä. Meille tuli joka tapauksessa sininen nauha ja Taru huusi kehän laidalta, että Vinhaa kuulutettiin kehään. Ja taas sitä juostiin..

Pentukehä toteutettiinkin niin, että jokainen pentu kävi yksin kehässä ja sen jälkeen kuulutettiin, mitkä pennut pääsevät jatkoon. Mä en tätä tiennyt, eikä Vinhan esiintyminen todellakaan pelannut. Se seisoi vain muutaman sekunnin paikallaan, ei juossut kunnolla ja arasteli tuomaria. Ei siis tietenkään loppupeleissä suoriuduttu jatkoon, kuten ei myöskään Rinja sinisten kehässä.

Kati ja Bolt

Sen sijaan ystäväni Katin siperianhusky'pentu' (valtavankokoinen valkea uros :D) Bolt pääsi jatkoon, muttei sijoittunut. Luokan voitti lopulta pieni siperianhuskypentu, Kuuhaukun kasvatti. Ei siis mikään ihme, etteivät käyttölinjaiset pärjänneet - tuomarikin sanoi Kuuhaukusta, ettei ole pitkiin aikoihin nähnyt "Niin hyvässä kunnossa olevaa sen ikäistä siperianhuskypentua". Makunsa totta kai kullakin, mutta kyllä hävetti seistä Vinhan kanssa kehän laidalla sillä hetkellä :'D

Kuuhaukun Hopea- tai Harmaahukka (mulla on dementia), PEN1

Eilen olimme Salon seudun noutajat ry:n järjestämässä mätsärissä Salossa Moision koulun kentällä. (Matkan virallinen tarkoitus oli morjenstaa isovanhempia, mutta liitin siihen ovelasti koiraharrastuksen..). Rinja osallistui isäni kanssa mies ja koira-luokkaan, mutta ei peruskehään (isot aikuiset), koska emme tajunneet, että molempiin voisi osallistua. Ja mikä vielä mainittava, sää suosi! Aluksi oli pilvistä, mutta iltapäivää kohden aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Mulla oli päällä takki, koska siinä oli hyvä tasku nakkeja varten, joten välistä meinasin kärventyä.

Myös Vinha oli mukana ja tämähän oli sen ensimmäinen mätsäri. Se ilmoitettiin pentuluokkaan. Aluksi käveltiin Moision koulun lähimaastossa koirien kanssa ja odoteltiin mätsärin alkamista. Vinha oli aivan sekaisin niin suuresta koiramäärästä, Rinja taas käyttäytyi itselleen tyypilliseen tapaan todella hillitysti ja rauhallisesti. Olin kuitenkin todella yllättynyt, kun Vinhakin rupesi rauhoittumaan! Se alkoi osoittaa kiinnostusta myös minua ja nakkipussiani kohtaan ja ohitti onnistuneesti monta koirakkoa.

Isäni ja Rinja olivat mielestäni loistavia mies ja koira-kehässä. Osallistujia oli huikea määrä, arviolta ainakin 20 koirakkoa. Faija esitti Rinjan varsinkin yksilöarvostelussa hienosti, mutta hampaita tyttö ei tahtonut näyttää. Mietin kyllä vähän, onko mätsärikäynneistä hyötyä, jos koira pääsee hampaiden näytössä kuin no, koira veräjästä. Nimittäin heti kun tuomari tuli lähelle ja Rinja painoi korvat luimuun, ei tuomari tahtonutkaan katsoa hampaita, vaikka muilta oli katsonut.. Hoh hoijaa.. Lisäksi sen verran palautetta, että rupesi naurattamaan, kun tuomari valitsi jatkoon lähes jokaisen ensimmäisinä esiintyneistä noutajista, kunnes itsekin tajusi ottaneensa liikaa jatkoon ja kääntyi laskemaan, kuinka monta jo oli jatkossa. Siitä seurasi sitten, että lopuista vain todella harva selviytyi finaaliin (ja Rinja + isäni eivät tähän kuuluneet). Nauratti faijaakin. En tiedä, oliko labbiksia kasvattaneella tuomarilla vähän suosikkirotu-ongelmaa (turha varmaan mainita, että loppujen lopuksi neljästä sijoittuneesta kaksi oli noutajia), koska kyllähän ne noutajakoirakot myös esiintyivät hienosti.. Tosin eikö pitäisi rohkaista juuri niitä, jotka ovat aivan pihalla seisoessaan koiran kanssa kehässä (kuten suurin osa kuulemma oli. Puhelivat, että eivät ole koskaan kehässä olleet ja mihin suuntaan oikein pitää kiertää ja niin edelleen :)) Joka tapauksessa kokemus oli kiva, se on pääasia.

Vinha taas oli rauhaton yksilöarvostelussa, eikä malttanut juuri seisoa paikoillaan, mutta silti olen tavattoman ylpeä. En olisi ikinä uskonut, että tuo AD/HD-kakara voisi käyttäytyä niin fiksusti. Juokseminenkin meni osittain hyvin, mutta pyrki liikaa taskulle (nakkeja..). Laitoin merkille, että Vinhalla on selkeästi pidempi askel kuin Rinjalla. Sen kanssa saa todella juosta, ennen kuin se alkaa laukata. No, meille tuli sininen nauha. Odoteltiin sitten ainakin tunti sinisten kehän alkua. Vaikka saatiinkin isompi kehä, oli ryhmässä juokseminen silti aikalailla mahdotonta ahtauden vuoksi. Vinha kuitenkin juoksi muutaman pätkän todella hyvin (en tiedä, näkikö tuomari ;'D). Sitten seisoskeltiin pitkään ja yhden kerran melkein vannon tuomarin katsoneen meitä pitkään pohtien. Eipä kuitenkaan päästy jatkoon, mikä ei tietenkään ole yllätys. Joka tapauksessa olin ja olen todella ylpeä Vinhasta! (ja Rinjasta totta kai myös).

Tämän kokemuksen innoittamana pohdiskelen, pääsisinkö Nummelan mätsäriin 5.4. Siellä on varmaan vielä enemmän koiria, kuin Salossa (pentuluokassa koirakkoja oli Moisiossa muistaakseni 42), mutta kokemusta kokemusta.

Kävin jälleen kuvassa Mahti Vahdin Lucilla "Lumin" pentuja. Siitä olikin vierähtänyt jo kaksi ja puoli viikkoa, kun niitä viimeksi näin ja kuvasin. Nyt oli lentää silmät päästä, kun näin ne söpöläiset. Ihanat nappisilmät, joilla ne tapittivat ja vikkelät jalat, joilla ne ehtivät karkuun kuvista kätevästi. Kaikenlaiset seisotuskuvat sun muut olivat täysi mahdottomuus, mutta muutaman kohdalta ne sattumalta(?) poseerasivat omasta tahdostaan sellaisen nanosekunnin ajan, että ehdin räpsäistä kuvan. Elikkäs, laitan tähän myös kaikkien kuvien osoitteen, mutta yksi pikkujuttu:

!! KUVIEN KATSOMISESSA PENTUKUUME-VAARA !!

Söpöläisiä näet enemmän täältä

Eilen kävin kuvaamassa ja katsomassa päivän vanhoja (!) mittelspitzin pentuja. Älyttömän liikuttavia ruskeita rottia, joiden kuvaaminen oli haaste, sillä valoa ei juurikaan riittänyt. Siinä sitten viriteltiin ties mitä pöytälamppuja, mutta kuvat jäivät siltikin rakeisiksi. Niitä näkee täältä.

Kotimatkalla olikin ihan kamalaa, kun äiti toi Rinjan ja Vinhan ja otti muut tavarat autoon. Koirat olivat suorastaan mielipuolisia ja mun käsivoimat oli koetuksella jo heti, kun ensimmäinen koira tuli kävelytiellä vastaan. Kyllä ärsytti. Ja Vinha kiskoo edelleen hihnassa, oon ihan neuvoton sen kanssa. Mikään ei tunnu tehoovan. Pysähdyn aina, kun hihna kiristyy, mutta ei sekään tuota tulosta...

Ja tänään oltiin äidin kanssa aiheuttamassa itsellemme pentukuumetta. Ihme kumma, johtuuko sitten tuosta ikuisesta pennusta (Vinhasta) vai mistä, mulle ei edes noussut pentukuumetta! Mutta pakkohan se on myöntää, että luokkakaverin tulokas Silba on tajuttoman suloinen. Sellainen energiapommi. Juoksenteli ympäriinsä pihalla ja retuutti isompia koiria, mutta sisällä nukahti ja silloin oli virta pois. Tietenkin herätessään taas akut ladattuina sinkoili pitkin aitausta. Että semmoinen sinisilmä. Siitä sainkin muutaman oikein hyvän kuvan (ja neljän-viiden aikaan kun tultiin uudelleen pihalle niin monta huonompaakin kuvaa). Kuvat Silbasta näkee täältä.

Seuraava kosketus pentuihin? Ensi viikolla luultavasti kuvailemaan Silban sisaruksia Siinaa, Solaa ja Sepeä :') Ja ensi viikonloppu vierähtää mittelinpentuja (ja emoa) hoitaessa!

Liian kauan aikaa on kulunut edellisestä päivityksestä. Ja mihin se kaikki aika onkaan mennyt? Pentuihin!

Ei, mulla ei (onneksi) ole kolmatta koiraa. Eikä, kai, edes pentukuumetta. Joka puolelle muuten vain ilmestyi pentuja, joita olen käynyt katsomassa ja joita piakkoin menen katsomaan. Kiijärvien Witsin pennut syntyivät 26.12 ja niitä piti käydä useamminkin katsomassa, mutta jäi vain kertaan. Vintiöt ehtivät kasvaa luovutusikäisiksi ja "lensivät pesästä". Siinaa, Solaa ja Sepeä, jotka jäivät Lunowaan, olisi tarkoitus käydä piakkoin ihastelemassa ja kuvaamassa. Yksi Witsin pennuista, Silba (virallisesti Ristinummen Pikku Hukatar) muutti luokkatoverilleni Anttonille ja sitäkin olisi tarkoitus mennä katsomaan. Mutta tähän eivät suinkaan pennut lopu. Tänään sain luokkakaveriltani Paulalta viestin, että hänen koiransa FI MVA Mahti Vahdin Lucilla "Lumi" (valkoinen mittelspitz) sai aamulla neljä pentua. Näitä pentuja olikin jo odotettu ja ehditty jo kauhulla pelätä, ettei synnytys onnistuisikaan, mutta kyllähän se onnistui ja loistavastikin vielä. Paula on pyytänyt minua auttamaan pentujen kanssa ja mm. laatimaan pentueesta ilmoituksen. En malta odottaa, että pääsee pennuista ensimmäisiä kuvia ottamaan. Sormet syyhyävät jo.

Tänään mentiin koirien kanssa n. 2,5km vetolenkki. Vinha veti liinat kireällä, mutta Rinja ei edelleenkään innostunut, eikä mikään ihme: Edelleenkin Vinha saattaa yhtäkkiä ruveta hyppimään Rinjan päälle ja puremaan. Se tietää, etten pidä tästä sen tavasta (kun tulen sen lähelle saaden sen tällaisesta kiinni rysän päältä se lopettaa välittömästi), mutta tekee sitä silti.. Olen aika lailla neuvoton..

Niin ja, ihan unohdin! Reki, joka tuli jenkeistä tammikuussa( vai jo joulukuussa?..) on osoittautunut oikein loistavaksi. Nyt ohjauskin hallitaan paremmin. Kivan kevyt, eli oikeastaan Vinha jaksaisi yksinkin kiskoa minua siinä. Tänään tuli tosin huomattua, että ehkä liiankin kevyt joissain tapauksissa: Koirat näkivät kaksi kaurista ja vauhti oli huimaa. En pysynyt käänteissä mukana ja rysäytin lumikasaan, hyvä ettei rekikin karannut koirineen... Pikkuvelikin innostui leikkimään musheria reen kanssa tammikuussa, mutta muihin koiraharrasteisiin, kuten vaikka normaaliin lenkkeilyyn poikaa ei edelleenkään saa..

Kuka mulle ensimmäisen kerran sanoikaan, että valjakkourheilu on extreme-laji? No, tänään se tuli omalta osalta vahvistettua. Kierrettiin Kalljärvi (pinta-ala 62,5ha ja latu menee aikalailla rantoja pitkin) pulkalla.

Mitä extremeen tulee, latu oli osittain jäässä. Vinha (ja samalla Rinjakin) onnistui vetämään nopeimmalla vauhdilla juuri näissä jäisissä kohdissa. Näissä kohdissa oli myös paljon muhkuroita, jotka edesauttoivat lentämistäni pulkasta. Niinä muutamina kertoina kun sitten lensin ei kyllä ollut mukava tömähtää jäähän.

Eilisen (hiihdin järven ympäri pelkän Vinhan kanssa) ja tänäisen saldo: oikean jalan polvi täynnä mustelmia, kädet kipeinä ja tänäisessä loukkasin pikkurillini (en tiedä miten). Se ei ole turvonnut, mutta se ei taivu yhtä hyvin kuin pitäisi. Noo, tämmöistä tämä on ;) Koirat onneksi vetivät oikein hyvin koko matkan (vaikka muutamaan kertaan pysähtyivät haistelemaankin), varsinkin Vinha.

Rinjalla juoksut miltei ohi. Perjantaina koirat saivat kaverin kun otin kiinni irti juoksevan sakemannin. Ystävällinen 12-vuotias uros löysi vielä samaisena iltana kotiinsa suon toiselle puolelle.

Kävimme Vinhan kanssa tänään Kiijärvillä koulun jälkeen. Vinha pääsi juoksentelemaan Yeplan, Nomen, Jätkän, Uwan ja Kaiman kanssa juoksutarhassa ja minä pääsin tutustumaan sekä kuvailemaan ensiksi ulkona upeaa uutta tulokasta, 9.11.09 syntynyttä Aurinkoniityn Taikuus "Taikua". Pikkujätkä (onhan siinä samaa kuin isäsässään Jätkässä ;)) valloitti kyllä heti mun sydämen sillä jääkatseellaan.

Seuraavaksi siirryttiin sisälle kuvailemaan alle kuukauden ikäisiä pikkuotuksia, Witsin pentuja. Ne huterajalkaiset otukset olivat kyllä näky! Muutaman kuvankin sain näpättyä, vaikka suurin osa ajasta menikin niiden veijareiden ihailuun ja ja niiden pikkuhampaiden irrottamiseen sukistani. Täällä kuvia kaikista kuudesta bongaamastani kakarasta (tosin ulkokuvissa hämärä alkoi jo tehdä tehtäväänsä ja sisäkuvissa tyypillinen sisävalo, mutta älkää valittako :P )

Lopuksi toimittiin Vinhan kanssa vielä muutamassa ohituksessa häiriökoirana (ja omistajana) ja Vinhakin pääsi lyhyelle vetolenkille joka sujui hyvin lukuun ottamatta muutaman kerran pomppimista vieressä pyörökoirana vetäneen Kaiman päälle... Tyytyväinen olen omaan kakaraani jälleen kerran :)